Quantcast
Channel: Pientä, suloista ja vaaleanpunaista
Viewing all 61 articles
Browse latest View live

Vappukuulumisia ja vähän muitakin

$
0
0
Pitkästä aikaa kuulumispostausta. Vappu oli ja meni. Kevät oli ja meni. Kohta huomaan sanovani, että elämä oli ja meni. Hupsista vaan! Noh, toivottavasti en ihan vielä viimeisintä, mutta tosiaan vappu meni ja koulu loppui! Vappu on mulle siitä tärkeä rajapyykki tässä keväässä, että meillä loppuu koulu aina vapuksi. Ellei sitten jää kouluhommia rästiin tai kokeita tekemättä. Tällä hetkellä näyttää ainakin erittäin hyvältä tämä mun menestykseni koulussa ja yhtään koetta ei jäänyt ainakaan rästiin. Suurimmasta osasta on jo arvosanatkin tulleet rekisteriin. Ei sen suurempia stressejä vähään aikaan. Alan pikkuhiljaa tajuta, että mulla ei tosiaankaan ole miljoonaa asiaa tekemättä ja että oikeasti kerkiän hengittää iltaisin syvään. Ja se ilma menee mun keuhkoihin sen suurempia ponnisteluja ja puristava tunne rinnasta on hävinnyt. Kerkiän myös tulla tänne kirjoittelemaan ja purkaa valokuvia kamerasta koneelle. Mitä luksusta!

Jottei loma ihan lusmuiluksi menisi, niin suoritan työharjoitteluani kesällä eräässä yrityksessä ja siellä mulla alkoi projekti tällä viikolla. Projekti tuntuu mielenkiintoiselta ja meillä on hyvä projektiporukka! Eiköhän sen parissa yksi kesä vierähdä. Ehdin jopa lomailemaankin loppukesästä ennen koulunpenkille paluuta.




Meidän vappu oli tänä vuonna ehkä enemmän aikuisten vappu. Lapset olivat mummilassa yökylässä ja vappujuttuja touhuilemassa ja aikuiset menivät omia menojaan yhden illan. Itse juhlistin koulun loppumista tyttöjen illan parissa ja mies meni omia menojaan.

Jyväskylässä on joka vappu myös tivoli. Emme menneet sinne virallisena vappuviikonloppuna, koska tiedämme siellä olevan aina ihan kamala ruuhka. Veimme sitten lapset tivoliin tänään, helatorstaina. Ajattelin, että suurin osa porukasta on käynyt siellä vappuna, mutta niinpä vain oli tivoli tupaten täynnä ihmisiä, kun oli lämmin ja kaunis kelikin. Onneksi kuitenkin pienten laitteisiin ei olleet pitkät jonot. Tivolin jälkeen käytiin tsekkaamassa vielä Seppälän uusi Prisma ja sen puuhapaikka. Sai kyllä meidän testiryhmältä erittäin hyvät pisteet!





Tämä viikko on ollut omituinen tämän yhden pyhäpäivän vuoksi, koska menemme miehen kanssa molemmat huomenna vielä yhdeksi päiväksi töihin ja joudun lapset viemään hoitoon. Vähän on menny rytmit sekaisin, mutta ehkä se siitä taas viikonlopun jälkeen selkiää! Nämä kauniit ja lämpimät kelit saisi kyllä ehdottomasti jatkua.

Lapsiperheen mantrat

$
0
0
En tiedä, rasittaako joskus jotain nämä lapsiperheen jankutukset vai olenko ainoa laatuani, mutta mua rasittaa välillä ihan tosissaan jauhaa miljoona kertaa samat asiat. Välillä myös havahdun siihen, että jankutan jotain asiaa. Se ei ole aina hyvä juttu, mutta välillä tuntuu, että en voi olla jankuttamatta jostain typerästä asiasta, koska meininki on kuin sirkusteltassa.

1. Yleisin on varmaan se rakastettu ja vihattu ei. "Ei koske!", "Ei heitä!", "Älä lyö!", "Ei hypi sängyllä/sohvalla!" Jos vaan joku vois joskus laskea montako kertaa tämä ihana ei tai älä esiintyy lapsiperheen arjessa...

2. Puheet tappelusta. Tämä tulee ilmi yleensä vasta niissä perheissä, missä on useampia lapsia. Luulen sanovani melkoisen monta kertaa päivässä, että elkää tapelko. Ei kannata tapella samasta ilmapallosta, kun niitä on kahdeksan vapaana pitkin lattioita.


3."Ei saa ottaa toisen kädestä!" Tämäkin tulee ilmi vasta, kun perheessä on useampia lapsia, kuin yksi. Kun aina se sama lelu kiinnostaa. Kun aina pitäisi saada juuri se, minkä toinen on jo kerinnyt ottaa.

4. Toiseksi yleisin ei:n jälkeen on varmaankin "Odota!" Kun ei vaan pysty olla kolmessa paikassa samaan aikaan. Kun pitäisi olla pyyhkimässä peppua, laittaa ruokaa ja kaataa maitoa samaan aikaan. Aina joutuu joku odottamaan. Tai kun pitäisi pukea kolmea ihmistä samaan aikaan. Aina joutuu joku odottamaan. Odota ja odota. Aina vaan odotetaan. Mua itseä inhottaa sanoa lapsille koko ajan, että odota. En ole vielä oppinut, kuinka voin olla monessa paikkaa samaan aikaan.


5."Myöhemmin!" Kun television lastenohjelmien päätyttyä pitäisi saada katsoa vielä viittä DVD:tä. Tai kun toinen haluaisi lähteä ulos tai kirkua juuri silloin, kun toisella on uniaika. Kun pitäisi laittaa ruokaa ja lapset haluavatkin ulos keinumaan. "Myöhemmin. Sitten ruuan jälkeen!"

Mitä teillä jankutetaan? Vai jankutetaanko ollenkaan?

Ihmisten ilkeydellä ei ole rajoja

$
0
0
Sen huomaa erityisesti netissä, mutta myös muualla. Netissä on liiankin helppoa laittaa ilkeitä kommentteja, alkaa väittelemään ja sanoa sellaisiakin asioita, joita ei kasvotusten tulisi toiselle sanottua. On helppoa hyökätä Facebook uutisen kommenteissa tuntematonta ihmistä vastaan ja laukoa jotain henkilökohtaista. On helppoa laittaa blogissa ilkeitä kommentteja tai uteluita yksityiselämästä anonyyminä. Valitettavasti viime aikoina olen kuullut näitä ilkeitä asioita kasvotustenkin sanottuna aivan liikaa. Mä pidän itseäni kilttinä ihmisenä. Mä olen ystävällinen niille, jotka on mulle. Osaan olla kyllä ilkeäkin ja näytän, jos en jostain ihmisestä pidä, mutta ne, jotka mun ystävyyden ansaitsee, tietävät sen.

Mulla ei ole paljoa hyviä ystäviä. Pari hyvää kaveria riittää mulle ja tykkään välillä olla yksinkin. Olen kyllä sellainen muutenkin, että en monienkaan kanssa tule toimeen. En siksi, että olisin ylimielinen tai ilkeä. Tykkään vaan tietynlaisista ihmisistä ja huomaan helposti, keiden kanssa tulen juttuun ja keiden kanssa en. Tykkään ihmisistä, jotka ovat omia itsejään ja ihmisistä, joissa on jokin juttu. En jaksa juoruajia, paskan jauhajia, esittäjiä ja olevinaan olevia. En myöskään päästä ihmisiä helposti mun lähelle.

Blogin ansiosta olen tottunut jo ilkeisiinkin kommentteihin. Ne osaan suodattaa hyvinkin nopeasti mielestäni. Yhtä nopeasti, kun ne ovat sinne tulleetkin. En edes muista kaikkia ilkeitä kommentteja, joita olen blogiini saanut, sillä ne menevät suoraan roskakoriin. Viimeisin omituinen kommentti oli blogiini, jossa udeltiin parisuhteeni tilannetta. Monesti jättäisin näin henkilökohtaisen kommentin julkaisematta, mutta koska olin kirjoittanut jokin aika sitten blogissani perheen aikuisilla olevan erimielisyyksiä keskenään (HUOM! hetkellisiä erimielisyyksiä), päätin julkaista kommentin ja vastata siihen. Ihan vain katkaistakseni turhilta ja vääriltä juoruilta siipiä. Näköjään ei kuitenkaan tästä ollut mitään apua.


Kommentin jälkeen olen saanut paskaa niskaan blogikommenttien lisäksi myös "oikeassa"elämässä. Voitteko kuvitella, että ihan tosissaan joku aikuinen ihminen voi toivoa, että eroaisin mieheni kanssa? Että alle kouluikäisiä lapsia alettaisiin pompotella ja stressata kahden kodin välillä! Ja ilman mitään painavaa syytä. Painavia syitä olisi mielestäni väkivalta, alkoholiongelmat tai muut päihdeongelmat, joita meidän perheessä ei ole. Sen sijaan, että tarjouduttaisi esimerkiksi ystävänä kuuntelemaan jatkossa vastaavien kriisitilanteiden varalle, lauotaan tällaista päin näköä. Olen myös saanut kuulla ilkeitä asioita itsestäni. Kuinka olen itsekäs, ylimielinen ja mitäköhän vielä.

En voi ymmärtää, kuinka jollain on varaa sanoa puolitutusta ihmisestä tällä tavoin. Oli kyseessä sitten minä tai kuka tahansa muu ihminen. Elä tuomitse tuntematta on ainoa, mitä voin tähän kohtaan sanoa. Olen lähes sanaton. Mun mies on se, joka tuntee mut parhaiten. Hän on niin fiksu, että tuntee mut jopa paremmin, kuin minä itse. En halua kuulla keneltäkään, joka ei mua tunne, tuollaisia kommentteja itsestäni. Enhän minäkään puhu tuollaisia asioita puolitutuista ihmisistä. En ymmärrä, mikä saa ihmiset juoruamaan ja puhumaan näin ilkeästi. Onko omassa elämässä todella asiat niin hyvin, että on varaa alkaa keskittämään omia voimavaroja muiden elämän vatvomiseen? Vai mikä on syynä tällaiseen käytökseen? Kyllästyminen omaan itseen ja omaan elämään? Viha jotain ihmistä kohtaan? Kateus? Oman elämän tylsyys?

Mulla ei ainakaan ole aikaa vatvoa toisten asioita. Olen sitä mieltä, että jokainen eläköön omaa elämäänsä, omalla tavallansa ja hyväksyköön myös muiden tavan elää. Oman arkeni pyörittämisessä ja tasapainoilussa koulun, työn ja perheen välillä on aivan tarpeeksi jobia meikäläiselle. Saati sitten, että istuisin päivät pitkät tietokoneella naputtelemassa ilkeitä kommentteja keskustelufoorumeille ja toisten blogeihin. Jotain rajaa ihmiset! Miettikää, mitä suustanne tai näppäimistöstänne päästätte maailmalle.

Muistatteko vielä tätä postausta? Kommentti jättää jälkensä. Oli se sitten netissä tai siinä oikeassa elämässä.

Minna Parikka - Bunny Sneaks

$
0
0
Koska blogini on ollut viime aikoina negatiivinen ja ärsyttävä, ajattelin kirjoittaa pitkästä aikaa pinnallisia juttuja. Niistä, kun nykypäivänä niin tykätään! Luksusta ja ruusuilla tanssimista. Sitähän tämä some nykyään on. Kenellä on silein iho ja terveellisin aamupala. Kenen berberi on suurin treenauksen tuloksena ja kuka käy eniten ulkomaanmatkoilla. Uskokaa tai älkää, mutta niitä mukaviakin juttuja mahtuu mun elämään aika paljon. Jopa enemmän, kun negatiivisia. Jostain syystä vaan se postausinto kumpuaa aina niistä negatiivisista asioista. Kun haluaisin itse niihin muutosta ja koen, että tämä on yksi kanava, jolla voin vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin. Sen vuoksi tulee kirjoiteltua melko kärkkäitäkin ja ehkä hieman liioteltuja mielipiteitä käyttäen omaa elämääni esimerkkinä.

Me päästiin viikonloppuna miehen kanssa kaksisteen kaupungille. Käytiin ihan ravintolassa syömässä ja vähän ostoksilla. Siitä vaan ei puhuta missään somekanavassa. Sain ihan siivotakin rauhassa kotona kuunnellen hyvää musaa, josta tulin iloiseksi. Pääsen jokaisena arkipäivänä töihin. Meillä on ihan mahtava projektiporukka ja mielenkiintoinen projekti kesän ajaksi! Pidin viikonloppuna myös pitkästä aikaa Perfect Home kutsut, jotka meni mahtavasti sekä itseni että vieraiden ja emännän kannalta. Sain myös uusia kutsuvarauksia kesän ajalle.



Ja sitten se tän postauksen juttu: sain äitienpäivälahjaksi kaaaauan haaveilemani kengät. Minna Parikan suunnittelemat bunny sneaksit! Mä oon oikeesti haaveillut näistä kengistä jo varmaan vuoden. Aina tietyin väliajoin katselin niitä netistä ja haaveilin, että nämä mä vielä joskus tilaan. Koska olen rahan suhteen pihi, en kuitenkaan niitä koskaan raaskinut tilata. Kun on tossa noita laskuja ja autoa pitäis tankata ja lapsille ostaa haalarit. Nyt mun mieheni sitten osti nämä mulle!



Mitäs tykkäätte? Sytyttääkö Minna Parikan kengät?

Mun mielestä nää on ihania, tyylikkäitä ja persoonallisia. Tarvitseeko jokaisella olla mustat Converset? Mulla on kyllä sellaisetkin, mutta vaihtelu virkistää. Ja asiahan on niin, että naisella ei ole koskaan liikaa kenkiä tai laukkuja!

Jostain on karsittava

$
0
0
Mulla on paha tapa. Tai pahoja tapoja. Mä juon esimerkiks kahvia. Todella typerää aloittaa yli 20 vuotiaana kahvin juonti. Toinen paha tapa on se, että mä otan liikaa kaikkea hommaa ja vastuuta itselleni. Mä yritän olla hyvä äiti, pitää kodin siistinä, kaapit järjestyksessä, menestyä koulussa, kirjoittaa blogia, tehdä töitä, kuvata videoblogeja...

Nyt olen päättänyt, että jostain pitää karsia. Olen kyllä muutenkin tehnyt töitä ihan fiiliksen mukaan. Samoin kirjoittanut blogia, kun on ollut asiaa. En ole ottanut enää stressiä niistä. Alkukeväästä kuitenkin päätin, että videoblogit ovat nyt tässä. En ollut pitkään aikaan niitä kuvannut. Joskus päätin skarpata asian suhteen ja kuvasin, mutta en sitten koskaan editoinut videoita valmiiksi asti saati julkaissut niitä teille. Helmikuussa irtisanoin itseni United Screensin suomen verkostosta. Eilen poistin Youtube kanavani. Blogissani ei tulla enää näkemään videopostauksia.


Asia ei ollut tämän suurempi, mutta koska tavoitteenani joskus oli alkaa tehdä videopostauksia kunnolla ja panostaa videoihin, oli asia mulle henkilökohtaisesti vähän isompi. Teille tämä nyt vain on tällainen ilmotusluontoinen asia. Panostin Youtube kanavaani, olin mukana United Screensin koulutuksissa ja tosissani halusin panostaa videoiden tekemiseen blogiini. Opiskeluiden alettua uudelleen, mulla ei sitten kuitenkaan ollut enää aikaa sille hommalle. Ja näin järkevästi ajateltuna ehkä se oikea koulu ja oikeat työt on vähän tärkeämpiä elämää ajatellen, kuin Youtube kanavaan panostaminen, vaikka toki jotkut silläkin tienaa elantonsa. Minä en ehkä siihen olisi yltänyt. (:D) Tästä päästä oli helppo karsiakin, koska homma oli vielä niin alkutekijöissään. Tykkäsin videoiden tekemisestä. Videot keräsivät blogissa myös melkein kolminkertaisen määrän kävijöitä per postaus verrattuna tavalliseen tekstipostaukseen.

Kaikkeen ei kuitenkaan pysty panostamaan, vaikka kuinka haluaisi. Vaikka oli noinkin mahtava mahdollisuus, että pääsin United Screensiin mukaan, en löytänyt aikaa panostaa tarpeeksi. Nyt mulla on yks stressi vähemmän ja yks kivi tippunut sydämeltä. Ei enää sitä fiilistä "Pakko tehdä videoita, että en saa kohta potkuja koko puljusta!" Jos kuitenkin haluat joskus nähdä jotain videota meidän arjesta, lisää mut Snapchatissa. Nimimerkki sama, kuin Instagramissa eli @hhennaha.

Että semmonen ilmoitus vaan ja mukavaa viikkoa kaikille! Nyt näyttää ainakin erittäin lupaavalta ja ihanan aurinkoiselta! Suuntaankin tästä seuraavaksi niihin oikeisiin töihin. :D

Must Have kesämekot

$
0
0
ihastuin näihin mekkoihin saman tien, kun kolahti Polarn O. Pyretin mainos postiluukusta. Mitkä pirteet värit, mikä ihana pallokuvio. Käytiin yhtenä viikonloppuna sitten isojen tyttöjen kesken leffassa ja vähän ostoksilla. Liidakin ihastui tähän mekkoon pinkissä värissä liikkeessä ja ostin sen. Mieleen jäi kuitenkin kalvamaan se keltainenkin väri. Kävin sen hakemassa seuraavalla keskustan reissulla Vellalle. Nyt on molemmilla pallomekot ja näistä on tullut molempien lempparimekot!




Mä olin Liidan vauva-aikana melkoinen lastenvaatefriikki. Käytin kaikki päiväuniajat nettikirppareita selaillen ja shoppaillen. Järjestelin innokkaasti me&i kutsuja ja olin ensimmäisten joukossa kyttäämässä nettisivuja, kun jonkun vaatemerkin uusi mallisto ilmestyi. Enää nykyään mulla ei ole ollut aikaa ihan sellaiseen hullaantumiseen. Tällä hetkellä eniten painaa se, että molemmille yleensäkin löytyy jotain sopivaa ja ihan siistiä päälle pantavaa. Kuitenkin joskus koen näitä ihastumisia. Löydän jonkun ihanan vaatteen sattumalta, jonka näen jo lasteni päällä ja sitten se on saatava! Nää mekot oli just sellaiset.

Erittäin suklaiset Daim-muffinit

$
0
0
Koska mulla on tosinaan tapana vetää överiks asiassa kuin asiassa, niin ajattelin sitten tällä kertaa vetää muffinssien suklaisuudenkin överiksi. Jos tykkäät suklaasta (kukapa ei tykkäis?), ni tässäpä kokeilemisen arvoinen, melko helppo Daimsuklaamuffinien ohje! Koristelu hoituu lasten toimesta kivasti ja he mielellään sitä tekevätkin. Ainakin tuo meidän neljä vuotias oli innoissaan ja tämän kokemuksen perusteella sitten pisti riman korkealle ja ilmoitti piirtävänsä pikkusiskon synttärikakkuun Titi-Nallen tai Minni hiiren. Että sillei ja tässä ohje:

Daimsuklaamuffinit (n. 15 kpl)

1 levy Maraboun Daim-maitosuklaata
150 g margariinia
1,5 dl sokeria
2 kananmunaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2,5 rkl kaakaojauhetta
1,5 dl maitoa

1. Pilko puolet suklaalevystä rouheeksi.
2. Yhdistä kuivat aineet yhteen kuppiin.
3. Vaahdota vähän huoneenlämmössä pehmennyt margariini ja sokeri omassa kupissaan. Lisää munat.
4. Lisää yhdistetyt kuivat aineet margariinin, sokerin ja munien joukkoon maidon kanssa.
5. Lisää suklaarouhe.
6. Annostele muffinssivuokiin suklaasydämellä tai ilman. Paista 225 asteessa 12-15 min.



Itse jätän sydämen yleensä pois ja laitan melkein koko levyn rouheeksi.

Kuorrutteeksi perinteisten mokkapalojen kuorrute tummalla kaakaojauheella. Tähän ohjeeseen menee noin puolet mokkapalojen kuorrutemäärästä (pellillisen ohjeesta). Paitsi jos haluat ihan överiöverikuorrutteet, niin sitten teet sen mukaan kuorrutetta. :D

Jymy loves KoKo (sisältää ALEkoodin!)

$
0
0
Pääsin tänään iltapäivällä osallistumaan Iittalan Outlet Palokan Jymy loves KoKo tapahtumaan täällä Jyväskylässä. Pääsin tapahtumassa maistelemaan maukkaita Jymy jäätelöitä sekä Minna bakesin Minnan leipomia maukkaita cupcakeseja. Tein myös hyvän löydön muumimukikokoelmaani, kun löysin 2-laatuisen muumimukin erittäin edullisesti.







Arabian KoKo-sarja ja Jymy jäätelö tekevät näkyvästi yhteistyötä koko kesän ja tapahtuma olikin rakennettu suurimmaksi osaksi tämän aiheen ympärille. Ihastelin pitkään ihanan värikkäitä KoKo astioita myymälässä, kunnes vasta tajusin, kuinka suurin osa näistä ottamieni kuvien tarjoiluastioista on rakennettu. Huomaatko, miten hauskasti ne on kasattu? Itselläni kesti pitkään tajuta, mutta en aina olekaan se penaalin terävin kynä. Sain myymälästä paljon vinkkejä kattauksiin, joita tulen tekemään varmasti jatkossa esimerkiksi lasten syntymäpäiville. Mukaan lähti myös vinkkejä lahjatoiveisiin sekä itselleni että lapsille.







Loppuun vielä vinkkinä kaikille Jyväskylän seudulla asuville ja täällä suunnalla vieraileville, että Arabian normaalihintaiset tuotteet ovat 30%:n alennuksessa vielä tämän viikon loppuun eli 12.6.2016 asti.

Palokan Iittalan outletista saat myös 20%:n alennuksen kaikista normaalihintaisista tuotteista, kunhan vain kerrot kassalla koodin "KoKoPalokka". Alennuskoodi on voimassa 30.6.2016 asti! Nyt siis vain kaikki shoppailemaan ja täyttämään astiastoja kesän kattauksia varten!

Yhtä juhlaa

$
0
0
Meidän pari viimeisintä viikonloppua ovat täyttyneet juhlahumusta. Minun pikkusiskoni ja toinen pikkuveljistä valmistuivat toisen asteen koulutuksesta. Olen ollut auttamassa juhlavalmisteluissa ja olemme saaneet pari viikonloppua nähdä paaaljon sukulaisia. Kaiken kukkuraksi olemme saaneet syödä masumme täyteen kaikkia ihania herkkuja!




Juhlat ovat ihania, mutta kahden juhlantäyteisen viikonlopun jälkeen toivon jo tälle viikonlopulle vähän vähemmän menoa. Rennommat kotiviikonloputkin ovat ihan jees, kun on ensin ollut pari viikonloppua menossa tukka putkella.









Tein siskoni valmistujaisiin kaksi kakkua. Toinen oli mustikkaseepra ja toinen kolmen suklaan juustokakku. Jännäsin hirveästi, onnistuuko kakut, mutta niistä tuli erittäin hyviä ja tekivät hyvin kauppansa vieraiden keskuudessa. Ehkä voin siis siitäkin päätellä niiden maistuneen hyvälle! Mustikkaseepraa tein ensimmäistä kertaa näihin juhliin ja sen vuoksi jännäsin, onnistuuko se. Oli hieman monimutkaisempi ohje, kun juustokakut yleensä. Tähän piti keittää kinuskit ja kaikki. Yleensä juustokakut ovat tyyliä vatkaa kerma ja sulata suklaa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Toivottavasti näistä kuvista välittyy edes hieman ihanaa juhlatunnelmaa ruudun sillekin puolelle.

On uskallettava elää ja tavoitella

$
0
0
Kun aloin seurustella mieheni kanssa yli kuusi vuotta sitten, olin jollakin tasolla suunnitellut elämääni. Mulla oli joitain tavoitteita. Oikeastaan mulla on aina ollut. Suurimmaksi osaksi mun elämässä tavoitteet ovat liittyneet koulutukseen. Mulla on ollut arvosanatavoitteita ja tavoite saada valkolakki. Tällä hetkellä mun tavoitteena on valmistua konetekniikan insinööriksi, joka on oikeasti lähempänä, kuin edes osaan kuvitella. Tai oikeastaan uskallan vielä kuvitella. En voinut kuusi vuotta sitten kuvitella, että musta tulisi insinööri. Siis joku nörttimiesten homma, olisin ajatellut. Ja hyi, koneita! Tämä koulutus, jos joku, on avannut mun silmiä ja erittäin monelta kantilta. Sekä tämän alan takia että kaikkien ihmisten vuoksi, joita olen saanut tavata ja joihin olen saanut tutustua.

Iän myötä mulle on noussut paljon erilaisia tavoitteita koulutuksen lisäksi. Haluan kasvattaa mun lapset hyvin, haluan kasvaa itse henkisellä tasolla tasapainoiseksi ihmiseksi, jolla on hyvä itsetunto ja joka uskaltaa olla oma itsensä eikä liikaa välitä muiden sanomisista. Haluan olla ystävällinen, mutta haluan myös osata sanoa ei, jos minusta siltä tuntuu. Haluan olla sanavalmis tilanteen niin vaatiessa, mutta haluan myös osata ajatella monelta eri kantilta asioita. Haluan osata pitää omia sekä perheeni puolia. Pitää olla jalat maassa, mutta pitää osata myös haaveilla. Haluan löytää balanssin ihan kaikessa! Haluan elää omaa elämääni omalla tavallani. En halua ketään siihen puuttumaan.


Mulla on monia haaveita tulevaisuuden varalle. Ne auttavat jaksamaan jollakin tasolla paremmin. Olen alkanut kerätä listaa mieleeni unelmatalosta, mutta tiedostan kyllä, että oikeassa tilanteessa kompromissejä täytyy tehdä. Tiedän, mitä pitää olla mun seuraavassa autossa ja minkälaista työtä tykkäisin tulevaisuudessa tehdä. Tiedän, minkälaisia ihmisiä haluan lähelleni ja minkälaisista haluan pysyä mahdollisimman etäällä.

Meidän elämässä on viimeviikkoina ollut pieniä muutoksia. Mun mies sai mahtavan tarjouksen. Sellaisesta työstä, jota hän on ensisijaisesti aina halunnut tehdä, mutta hänellä ei ole ollut mahdollisuutta siihen. Hänellä oli alla vakituinen työpaikka, joten hän mietti ja epäröi pitkään. Kannattaako lähteä, kun minäkin vielä opiskelen ja sitä rataa. Kuitenkin lopulta rohkaisin häntä irtisanomaan itsensä. Jos et koskaan uskalla tehdä mitään, jäät junnaamaan paikalleen elämässäsi. Jos et uskalla tavoitella, et myöskään voi saavuttaa mitään. Mikä onkaan parempi fiilis, kuin saavuttaa tavoitteensa? Elämässä pitää tehdä sitä, mitä tykkää ja oikeasti haluaa. Onnea pitää tavoitella, mutta pitää muistaa, että koskaan ei ole liian valmista tai täydellistä. Kaikki pitää osata myös kyseenalaistaa.



Alkaessamme olemaan yhdessä mieheni kanssa, asuimme molemmat vielä kodeissamme. Sitten saimme idean muuttaa yhteiseen kotiin. En tiedä, miten viisasta se on silloin ollut, mutta hyvin ollaan pärjätty. Itseasiassa ihan helvetin hyvin! Lähdettiin melkein tyhjästä. Meillä ei ollut kuin muutama hassu astia, joita oltiin itse kesätyörahoilla ostettu IKEAsta tai saatu vanhemmilta. Meillä oli sänky, pari sohvaa, ruokapöytä ja tuolit. Jollain ihmeellä me vaan ollaan pärjätty. Ainakin meillä on ollut kavereita ja sukulaisia tukena. Jokaisessa tilanteessa! Milloin muuttoapuna, milloin lastenhoitoapuna.

Ollaan molemmat aina joko opiskeltu tai tehty töitä tai tehty näistä molempia samaan aikaan. Me ollaan uskallettu haaveilla ja tavoitella yhdessä. Ja parempaa fiilistä ei olekaan, kuin se, että ollaan saavutettu tavoite. Oli se sitten uuden auton, asunnon tai astiaston ostaminen. Oli se sitten koulun saaminen päätökseen, valkolakin painaminen päähän, keittiön remontoiminen, lapsen tekeminen tai unelmaduuniin lähteminen. Jokainen etappi näistäkin on vienyt meidän elämää eteenpäin jollakin tasolla. Aina kohti parempaa. Ja sinne ollaan menossa edelleen!

Leikkipaikka parvekkeella

$
0
0
Meidän Liida sai tällaisen ihanan Hello Kitty teltan joululahjaksi ensimmäisenä joulunaan. Teltta on ollut välillä kasattuna hänen omassa huoneessaan ja välillä sitten se on ollut varastossa. Tällä hetkellä, kun lastenhuonetta asuttaa jo kaksi tyttöä ja rompetta on kertynyt melkoinen kasa, ei ole toivoakaan, että teltan saisi mahtumaan sisälle mihinkään huoneeseen.



Sain taas kerran mahtavan idean! Näitä aina vaan jostain tupsahtelee meikäläisen pääkoppaan. Niinkuin se, että laitetaan lapselle oma huone vaatehuoneeseen. :D Sain siis idean, että laitetaan tytöille teltta majaksi parvekkeelle. Viime kesän idea oli laittaa hiekkalaatikko parvekkeelle. Täytyy myöntää, että se on näin pidemmällä tähtäimellä ollut erittäin huono idea. Hiekkis jäi todella vähälle käytölle, vaikka se aluksi olikin mieluisa ja tänä vuonna roudattiinkin se miehen kanssa kämpästä pihalle. Teltta tuli siis sen tilalle.



Tämä vie pikkuriikkisestä parvekkeestamme ison palasen, mutta tärkeintä on tietysti, että lapset tykkää teltassa touhailla ja leikkiä kotileikkejään. Suunnitelmissa tälle kesälle onkin vielä parvekeretki. Miten olisikaan lapsista kivaa nukkua teltassa parvekkeella äitin tai isin kanssa! Ja itseasiassa juuri nyt postausta kirjoittaessani ja näitä kuvia katsellessani sain toisenkin mahtavan idean, miten tätä telttaa voisi hyödyntää kesäisin parvekkeella. Saa nähdä, toteutuuko se. Täytyy perehtyä ensin hieman aiheeseen.

Kohti uutta arkea

$
0
0
Juhannuksen vapaat oli ja meni. Meidän perheessä on ollut muutoksia ja meille on koittanut vähän niinkuin uusi arki kokonaan. Aivan uudet tuulet! Mieheni vaihtaessa työpaikkaa, se tietää minunkin elämääni muutoksia. Olen paljon enemmän lasten kanssa itsekseni, koska miehen työhön kuuluu pitkien työpäivien lisäksi reissuhommia. Vähän jänskättää, kun nyt koittaa ensimmäinen viikko, kun pyöritän kotia ja koko palettia ihan yksin. Onneksi mulla on kuitenkin ollut aina tapana selvitä. Asiassa, kuin asiassa. Ja kuitenkin loppupeleissä kyseessä on vain yksi viikko. Jotkut yh-supermutsit kun pyörittää koko sirkusta vuodesta toiseen ja aivan yksin. En siis aijo valittaa. Ainakaan vielä.





Meidän perhe vietti juhannuksen rauhallisissa tunnelmissa. Grillailtiin, käytiin moikkamassa Hilarius Hiirtä ja vähän mökkeiltiin. Herkuteltiin lettuja, omatekoisia hampurilaisia, suklaata ja vesimelonia. Tytöt olivat ekaa kertaa kunnolla mökkitunnelmissa. Rantasaunassa ja veneilemässä käynti taisi olla ihan parasta!

Pienempikin tyttö jaksoi hienosti olla veneessä ja istua paikallaan, kuten käsky kävi. Maisemien ihmettely ja veden liplatuksen kuuntelu taisi olla sen verran mielenkiintoista. Ihanaa, kun Vellakin on jo sen ikäinen, että hänen kanssaan pystyy tekemään tällaisia asioita. Tähän asti veneilykin on ollut Liidan ja isin juttu, koska Vella on ollut niin pieni ja minun on ollut pakko pysyä visusti maankamaralla hänen kanssaan. Ehkä tästä kesästä eteenpäin meidän omakin vene tulee kovemmin käyttöön. Tähän mennessä se on seissyt rannalla ja ollut käytössä ehkä kerran kesässä, jos sitäkään.

Kuinka selvitä perhearjesta? Yksin.

$
0
0
Mulla alkaa olla yli puolet yh-viikosta jo takanapäin ja olen nyt niin hirveen kokenut ja tiedän kaiken, niin voin kertoa omia tähän asti hyväksi koettuja vinkkejä, miten tästä selviää. Taustatietoina kerrottakoon sen verran, että mulla on täällä kaksi melko tuittupäistä pikku myytä, kaksi ja neljä vuotiaat. Toinen prinsessoista on vielä vähän enemmän tuittupäinen, kuin pikku myy. Hänen korkeutensa kuvaa ehkä paremmin. Ja viimeksi olen ollut pitkiä aikoja yksin yhden lapsen kanssa kolme vuotta sitten, kun mies oli armeijassa.


Tänä aikana mun oma aika on ollut lähes nollassa. Olen äiti, joka tarvitsee paljon omaa aikaa aivojensa nollaukseen ja tämä on mulle se pahin juttu tässä yksin lasten kanssa olemisessa, että en pääse hetkeksikään tätä karkuun. Tarvitsen normaalissa arjessa välillä sen puolituntisen, että käyn juoksulenkillä tai vetäsen muuten vain kuulokkeet päähän, laitan hyvän musan soimaan ja uppoudun ajatuksiini ja fiilistelen vain elämää. Kahden äitiä jatkuvasti vaativan kanssa se ei oikein ole onnistunut. Onneksi mummi on luvannut hoitaa tyttöjä kerran tällä viikolla, joten silloin saan tehdä omia juttuja. Mielelläni vaikka siivoan tai teen ihan mitä tahansa, kunhan vain saan tehdä sen rauhassa, yksin, omien ajatusteni kanssa. Eli lastenhoitoapu auttaa selviämään!

Kaverit on yksi taikasana. Olen sopinut monia kyläilyjä ja kahvitteluja, hankkinut itselleni juttuseuraa ja lapsille leikkiseuraa. Koska mulla on auto käytössä, kyläily vähän kauemmaskin on helppoa! Lapset vain autoon ja menoksi. Ja tästä pääsemmekin siihen yhteen elämän eliksiiriin eli kahviin. Kun ei malta mennä illalla tarpeeksi ajoissa nukkumaan, koska ilta on ainut aika, kun saa olla yksin, täytyy seuraavana päivänä juoda kahvia. Mutta kohtuus täytyy muistaa pitää tässäkin asiassa.



Tämän viikon ehdoton pelastaja on ollut Prisman kauppakassipalvelu. En mainosta tätä maksusta, mutta jumankekka en voi tarpeeksi hehkuttaa! Kännykästä näppäilet ostoslistan, tilaat, nappaat töistä tullessa kassit autoon ja maksat tilauksen. Ajat kotiin ja tadaa! Kaapit taas täynnä ruokaa. Sitten haet lapset vasta sen jälkeen hoidosta. Ja jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin sain niinkin mahtavaa palvelua, että kassit tultiin nostamaan mun kanssa autoon rankkasateessa!

Aivan viimeisenä keinona turvaudutaan lohtuherkkuihin. Silloin, kun enää se raivojumppakaan lasten mentyä nukkumaan ei nappaa. Suklaalevy palkintona kaapissa hyvin handlatusta, hermot suht kylminä menneestä päivästä toimii erittäin hyvin sekin.

Kaikenkaikkiaan meillä on mennyt tyttöjen kanssa tosi hyvin, vaikka aluksi pelkäsin kovasti, kuinka ikävöivät isiä ja miten ymmärtävät tilanteen. Ehkä tähänkin tottuu siis. Koko sakki nimittäin. Ja tiesinhän minä sen jo syvällä sisimmässäni. Kyllähän siihen armeija-aikaankin tottui! Välillä jopa liian hyvin.

2-vuotiaan Minni Hiiri synttärit

$
0
0
Ekan vuoden synttärit meni vielä teemattomasti, mutta kaksi vuotias osaa jo toivoa synttäreille teemaa. Näin muistelen, että Liidallakin oli aikoinaan. Vella toivoi synttäriteemaksi Minni Hiirtä. Oli vähän helpompi, kun esikoisen aikoinaan toivoma Peter Pan... Noh, molemmista selvitty kunnialla.

Tämän viikonlopun olemme juhlistaneet siis kuopusta. Virallisesti kaksi vuotta tuli täyteen jo 11. päivä tätä kuuta, mutta nyt vasta kerkisimme juhlistamaan. Juhlia on ihana järjestää, mutta on myös aina yhtä ihanaa, kun ne ovat vähäksi aikaa ohi ja juhlat ovat onnistuneet!

En vieläkään ymmärrä, mihin nämä kaksi vuotta ovat hurahtaneet. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän sitä päivittelee ajan nopeaa kulumista. Alan niin ymmärtää mummoja ja muita sukulaisia. Lapsena ihmettelin, kuinka he ihmettelivät lasten kasvavan niin nopeasti ja plaaplaa. Enää en ihmettele yhtään. Meidän kaksi vuotias puhua pälpättää kuin papupata ja on niin hassu ollessaan kaikesta niin tohkeissaan. Hän tohkeissaan selittää kaikkia maailman asioita ja tapahtumia, esittää, kuinka keppihevosella mennään ja laulelee omakeksimiään lauluja. Huomenna pääsemme neuvolaan tsekkaamaan kasvutilanteen. Sitä ennen vähän synttärifiiliksiä lähinnä kuvien muodossa.










Lahjoja tuli sopivasti ja vieraita oli riittävästi. Kakkuja meikäläinen innostui leipomaan jälleen kerran vähän liikaa. En opi sitten kantapäänkään kautta. Mutta kun leipominen on vaan niin kivaa! Ja toisaalta hyvin niitä on saatu tuhottua ja vielä huomenna on aikaa kutsua kahvitteluvieraita rääppijäisille. Tein täytekakun, britakakun, jossa oli mansikoita ja pensasmustikoita ja daim-valkosuklaa juustokakun. Ja näyttäis tossa päällä olevan kaikenlaista muutakin suklaata. Oikea suklaapommi suklaan ystäville!







Lahjaksi Vella sai mm. keppihevosen, Minni Hiiri yövalon, Barbie nuken, vaatteita Barbielle, palapelejä, oman sateenvarjon ja pallomeren. Kun kirjoitin jokin aika sitten tätä parvekepostausta, sain postausta kirjoittaessani idean pallomerestä. Synttäreiden lähestyessä alkaa sadella näitä "Noh, mitä lahjaksi?" -kyselyitä. Ajattelin, että sanon kaikille vieraille, että tuo yhden pussin pallomeripalloja lahjaksi, jotta tytöt saa oman pallomeren telttaan. Yleensä sanon, että vaatetta, koska niitä tarvitsee aina, mutta vaatetta on tallessa kaikki isosiskon vanhat, joten niitäkin löytyy kivat kasat. Talveksi voimme sitten pallot siirtää vanhaan hiekkalaatikkoon sisätiloihin tai pakata varastoon säilytyspusseihinsa. Ja täytyy myöntää, että aika onnistunut idea! Liida leikki nukkumaanmenoonsa asti eilen pallomeressä. Ja tänä aamuna heti oli telttapallomeri suosiossa! Taisi mennä lastenohjelmienkin edelle. Pallomeren lisäksi näillä palloilla voi keksiä vaikka minkälaisia leikkejä, pelejä ja kilpailuja.

Lapsiperheen ruokahetkien pelastaja

$
0
0
Mä oon nyt ollut niin lomalla töiden loputtua, että on blogin päivityskin jäänyt ihan kokonaan. Toisaalta olen tuntenut oloni niin yksinhuoltajaksi miehen tehdessä paljon töitä, että enpä ole jaksanut koko blogia sen enempää edes ajatella. Kaikenlaista on kuitenkin tapahtunut. Teimme esimerkiksi reissun Kuopioon ja Ikeaan. Ollaan festaroitu ihan koko perheen voimin ja vietetty aikaa luonnonrauhassa mökillä.

Mä olen nyt reilun pari viikkoa viettänyt liikaa aikaa kotona ja kyllähän sen nyt tietää miten siinä käy. Tuijottelen samoja nurkkia ja alan tylsyyden hetkellä miettiä, että mitenköhän noikin kynttiläpurkit sijoittelis ja miten tuonkin kaapin sais toimivammaksi. Sen jälkeen avaan Ikean nettisivut ja vietän lasten mentyä nukkumaan ja miehen ollessa saunaillassa illan niiden parissa. Saan pari inspistä ja mahtavaa ideaa, kaivan mittanauhan puolenyön aikaan, kirjoitan ostoslistan Ikeaan, esittelen ideat miehelle ja ehdotan Ikean reissua.





Olen käynyt eläessäni liian monta kertaa tässä kyseisessä ruotsalaisessa kaupassa. Monesti ihmiset ajattelevat, että turhanpäiväistä roinaa siellä vaan on. Huonolaatuista tavaraa halvalla hinnalla ja ihan turhaa hehkutusta koko pulju. Mä tossa ostosreissun jälkeen mietin sitä kaikkea, jota olen Ikeasta ostanut elämäni aikana. Ihan jokaista kippoa tai pikkutavaraa en ehkä muista, mutta yhtään turhaa ostamaani tavaraa en keksinyt. En yhtään! Jokaikinen kattila, lautanen, kahvikuppi, sisustusroina ja säilytyslaatikko on tullut aina käyttöön! Sen myönnän, että jotkut tavarat, joita olen ostanut, on olleet huonolaatuisia. Silti nekin on varmasti laskettavissa yhden käden sormilla.





Tälläkin kertaa mukaan tarttui kaapin organisoijia eli säilytyslaatikoita keittiöön, lastenhuoneeseen ja vaikka mitä, mutta parhain idea ja hankinta tällä kertaa oli tarjoiluvaunu keittiöön! Mikä keksintö Ikealta! En voi tarpeeksi hehkuttaa kyseisen puljun joitain ideoita tai sitä, miten tässä kaupassa on kaikki mietitty erittäin toimivaksi ja käteväksi asiakas edellä, joka onkin sitten jo asia erikseen. Mutta siis tämä tarjoiluvaunu...



En tiedä ollaanko joku poikkeustapausperhe näiden ruokailujen osalta. Mutta meidän ruokailuhetket eivät ole mitään rauhallisia perheen kesken vietettyjä hetkiä mukavia jutellen. Joskus ne ovat niitäkin (kun on tilattu pitsat), mutta useimmiten ne menee niin, että touhaan keittiössä, katan astiat koko perheelle, laitan ruuat pöytään, kutsun perheen syömään. Alan laittaa lapsille ruokaa lautasille. Ruoka on pahaa tai siinä on joku paha ainesosa, lautanen on vääränlainen ja lusikka myös. Lasikin voisi olla isompi. Touhaan pää kolmantena jalkana ja syöksyn milloin hakemaan erilaista lusikkaa ja milloin ruokalappua tiskikaapista. Joku haluaa koko ajan jotain. Tähän showhun menee kymmenisen minuuttia. Saan viimein lapsille juomat, ruuat, ruokalaput ja kaikki tuntuisi olevan okei.

Voin istua itse pöytään. Heti, kun olen saanut takapuoleni penkkiin, huomaan, että raejuustosta puuttuu lusikka. Kaadan maitoa lasiin. Lasi puuttuu tai maito loppuu liian aikaisin. Joudun nousta hakemaan lusikkaa, joudun nousta ottamaan lisää maitoa, tässä vaiheessa on jo toiselta lapselta loppunut ruoka ja hän haluaa lisää. Nousen laittamaan lisää ruokaa. Sitten toiselta loppuu maito ja hän pyytää sitä lisää. Kaadan lisää maitoa. Sitten huomaan, että suolapurkki on unohtunut kaappiin ja niin edelleen... Saan syötyä oman ruokani viileänä, kun lapset ovat poistuneet pöydästä. Nyt kuitenkin tämä hehkuttamani pulju on keksinyt tämän niin mahtavan tarjoiluvaunun, jota ajattelin hyödyntää hieman pelastamaan näitä yleensä niin katastrofaalisia ruokailuhetkiä.


Sijoitin vaunun ruokapöydän läheisyyten. Tuo nurkkaus on suorastaan huutanut sitä! Laitoin vaunun hyllyihin ne useimmiten pöydästä puuttuvat jutut eli muutaman vara-aterimen, suola- ja pippurisirottimet, talouspaperin ja muita tarpeellisia. Nyt mun ei tarvitse, kun rullata tämä kärry jonkin puuttuessa pöydän päätyyn ja sadan pöydästä nousemisen sijaan mun tarvitsee noustaa enää viiskymmentä kertaa! Vielä kärry ei ole löytänyt sopivinta ja toimivinta muotoaan, mutta sen sisältöä on onneksi helppo muokata meidän perheelle sopivaksi tässä ajansaatossa. Jipii! Kiitos IKEA! Jälleen kerran...

Kesän perinnereissut

$
0
0
Meidänkin perheelle, kuten varmasti monelle muullekin perheelle, on muodostuneet ne omat vakkarikohteet, joissa reissata. Meille ne kesäreissupaikat ovat Ysitien lemmikki sekä Nokkakiven huvipuisto. Ne sijaitsevat lähellä ja sopivat lastemme ikiin hyviksi paikoiksi käydä!

Vierailimme Nokkakiven huvipuistossa muutama viikko sitten ja Ysitien lemmikissä tällä viikolla. Viime kesän Ysitien lemmikin postaus TÄSSÄ ja Nokkakivipostaus TÄSSÄ. Täytyy todeta, että vaikka en viime vuonnakaan pitänyt Ysitien lemmikkiä katastrofipaikkana, niin tänä vuonna paikka oli siistiytynyt aivan huimasti! Eläimet näyttivät erittäin hyvinvoivilta ja pusikkoa oli raivattu joka paikasta. Puistoa oli muutenkin kunnostettu ja freesattu! Kymmenen pistettä. Viihdyttiin erittäin hyvin. Plussana kaiken päälle, että puistossa pääsi ratsastamaan ponilla ja ratsastus kuului puiston pääsymaksuun. Meidän Liida on halunnut jo pitkään ratsastamaan oikealla hevosella. Olen luvannut viedä hänet talutusratsastukseen, mutta sitten unohtanut koko asian. Nyt täällä hän pääsi ratsastamaan ja oli onnensa kukkuloilla.








Nokkakivikin oli kasvanut viime vuodesta yhden vuoristoradan verran. Aivan nappipaikka perheen pienimmille! Eipähän tarvitse ajaa pitkää matkaa esimerkiksi Tampereelle Särkänniemeen. Ja kyllä mäkin sain pääni sekaisin yhdessä laitteessa. Ei sitä tällei vanhemmalla iällä enää pysty itsekään mennä, kun siihen possujunaan ja törmäilyautoon näköjään.





Meillä ei tänä kesänä ole ollut koko perheen yhteistä lomaa oikeastaan minkäänlaista, joten viikonloppuisin ollaan sitten perheen kesken touhuiltu. Vielä yksi viikonloppureissu on meidän perheelle tulossa, mutta sitten taitaa kesä 2016 olla taputeltu ja koittaa kunnon arki. Mihin se tämäkin kesä taas meni?

Kuluttajaa pidetään idioottina

$
0
0
Ja voinen todeta, että suurin osa meistä niitä onkin. Ainakin minä olen joskus ollut. En ole vähääkään välittänyt, mitä iholleni levitän tai suuhuni laitan. Ja uskallan väittää, että edelleen, vielä tänä päivänä, vuonna 2016 suurin osa meistä vähääkään välittää, mitä iholleen levittää tai suuhunsa laittaa. Tai mitä lastensa ihoille levittää ja niiden suuhun tunkee.

Nykyään kärsitään paljon lapsettomuudesta, sairastutaan syöpään, ollaan allergisia, kärsitään muista hormonitoiminaan häiriöistä ja ties mitä. Silti porukka menee sinne kauppaan ja ostaa eineksiä, synteettisiä pesuaineita ja levittävät iholleen syöpäsuihkugeelejä, jotka on täytetty turhalla paskalla. Säilöntäaineita, syöpäaineita, luonnolle haitallisia aineita, kaloille haitallisia aineita, lista on loputon. Haluan heti alkuun todeta, että en ole kemisti, alan asiantuntija enkä muutenkaan mikään jumala tai muita parempi ihminen. Ostan lapsilleni yleensä pinaattiletut ja hernekeiton valmiina kaupasta ja joskus nappaan ostoskoriin pakastepitsan. Värjään hiuksiani, ajan autolla, käytän muoviastioita ja juon Coca Cola zeroa. Olen vain kiinnostunut tästä ja jonkin verran perehtynyt aiheeseen maalaisjärjellä. Olen alkanut vaikuttamaan omaani sekä muiden perheenjäsenteni elämään vähentämällä kaiken turhan sieltä, mistä pystyy ja se on helpointa tehdä ilman, että pankkitilillä on miljoonia.




Kaupan hyllyt pursuilevat eineksiä, lisäaineilla maustettuja valmissalaatteja, parabeeneilla täytettyjä kosmetiikkatuotteita, myrkytetystä viljasta valmistettua leipää ja ylikäsiteltyjä maitotuotteita. Näiden kaikkien välttäminen ei todellakaan ole helppoa! Askel numero yksi kohti parempaa ruokavaliota on sana luomu. Siinäpä se! Noh, maksaahan se tietysti enemmän. Maitokin on paljon kalliimpaa, mutta muutamalla muulla valinnalla saat kauppalaskun taas balanssiin. Meidän perhe on luopunut esimerkiksi kokonaan leikkeleistä leivän päällä. Samoin margariinit jäävät nykyään kaupan hyllyyn. Meillä syödään luomua mahdollisimman paljon, oikeaa (luomu)voita, juustoa ja kasviksia. Makeutusaineita vältän lapsilta mahdollisimman pitkälle. Suosin ennemmin oikeaa sokeria, jos pitää valita makeutusaineen ja sokerin väliltä. Tietysti parhain vaihtoehto on se, missä ei ole näitä kumpaakaan.

Kosmetiikkajuttuja olen ennenkin postaillut blogiini. Päätin joskus, että alan suosia luonnonkosmetiikkaa. Valitettavan usein tämä valikoima on kaupoissa suppea, mutta kasvaa koko ajan, joka on tosi hyvä juttu! Isoista kaupoista löytää jo aika hyvät valikoimat luonnonkosmetiikkaa. Bongasin viikonloppuna Jyväskylän Seppälän Citymarketista Laveran meikkejä melkoisen valikoiman! Wau! Tähän mennessä ne on pitänyt etsiä sokkarilta.



Tässä kosmetiikkahommassa on parikin epäkohtaa, jotka saa mut näkemään punaista. Ensimmäinen asia, josta tulen erittäin, erittäin vihaiseksi, on viherpesu. En tiedä, onko aihe teille tuttu. Jos ei, niin selvennän hiukan. Viherpesua ovat kaikki tuotteet, joita mainostetaan luonnollisena, lunnollisen näköisessä purkissa, jossa on vihreää tekstiä ja luomusanoja, mutta todellisuudessa ne eivät ole niitä sitten pätkän vertaa. Esimerkkinä voisin sanoa suuren suosion saavuttaneet Foreverin Aloe vera -tuotteet. Ne ovat varmasti monille tuttuja. Itse en ole kyseiseen merkkiin onneksi hurahtanut, mutta olen tutkinut heidän INCI listojaan netistä. Joo, tuotteissa käytetty aloe vera on varmasti luonnonmukaisesti tuotettua ja terveellistä, mutta jos rasvapurkissa on tätä luomu aloe veraa pieni määrä ja sen lisäksi kaksikymmentä muuta ainetta, jotka ovat täyttä paskaa, miksi näitä tuotteita saa mainostaa luonnollisina? En halua linkittää heidän nettisivuilleen, mutta jokainen halukas osaa käyttää Googlea, googlettaa ja käydä itse katsomassa. Nettisivujen värimaailmakin ruokkii oikein tätä viherpesua!

Tämän kyseisen yrityksen tuotteista löytyy mm. PEG-yhdisteitä ja parabeeneja, kuten lähes kaikesta kosmetiikasta, mitä saa ostettua ruokakaupoista. Tästä päästään siihen toiseen epäkohtaan, joka saa multa tulemaan savut korvista. Minkä ihmeen takia näitä aineita saa käyttää kosmetiikassa, jos niitä ei olla tutkittu kunnolla? Terveyden ja hyvinvoinnin laitoskin kertoo parabeenejen mahdollisesti lisäävän rintasyövän riskiä, mutta silti niitä saa ihmiset tunkea iholleen. Tämä kertoo mielestäni ainoastaan siitä, että olemme koekaniineja. HERÄTKÄÄ ihmiset!! Meidän sukupolvemme on koekaniineja näille laitoksille ja isoille yrityksille! He eivät kuluta resurssejaan turhiin tutkimuksiin, koska teemme sen kuluttajina ilmaiseksi heille. Sitten julkisuudessa meille kerrotaan, että resursseja tutkimuksiin ei ole.

Kuten jo otsikossa totean, meitä kuluttajia pidetään idiootteina. Ja niitä olemme, jos emme itse kiinnostu tästä aiheesta. Kauppojen hyllyiltä löytyy ja tulee jatkossakin löytymään niitä tuotteita, joita ostamme. Ainoastaan ostopäätöksillämme kuluttajana me voidaan vaikuttaa tähän aiheeseen. Jos ostamme kosmetiikkajätti Lorealin suihkusaippuoita, lisäaineilla täytettyjä makkarapaketteja ja kaljaa, tulee kaupan hyllyt jatkossakin notkumaan vain näitä tuotteita. Ihan vain siksi, että raha määrää tässä maailmassa.

Omasta kaapistani löytyi vielä tällainen Yves Rocherin kasvovesi. Tämä kertoo sen, kuinka minuakin on joskus viherpesty. Purkki on luonnollisen ja puhtaan näköinen. Heti purkin edessä olevassa etiketissä lukee "Biologiskt kamomill". Siihenpä se luonnollisuus sitten jääkin. Takaa pienellä printillä oleva INCI lista kertoo kuitenkin totuuden: methylparaben, butylparaben, tetrasodium EDTA... EDTA:n kerrotaan mm. aiheuttavan hengitettynä hengenahdistusta ja nieltynä pahoinvointia. Kaloille aine on lievästi myrkyllistä. Miksipä ei siis myös ihmiselle? Kaiken huippuna vielä tämän kasvoveden käyttöohjeessa lukee, että ei tarvitse huuhtoa. Että siihen vaan jätetään iholle reagoimaan kaikki syöpäparabeenit! Hieno homma ja sitten ihmetellään, miksi ne syöpätilastot vain nousee nousemistaan.




Kaiken lisäksi EDTA on yksi niistä aineista, joka ei poistu täysin edes vedenpuhdistamoissa ja joutuu siis luontoon aiheuttamaan harmeja vesistöille ja kaloille. Vedenpuhdistamokaan ei kaikkeen pysty ja monet kosmetiikoissakin olevat aineet aiheuttavat esimerkiksi rehevöitymistä. Samoin esimerkiksi naisten käyttämät hormonit ehkäisyvalmisteissa eivät poistu vedenpuhdistamoissa ja pääkaupunkiseutulaiset juovat meidän täällä ylempänä käyttämämme hormonit juomavedessänsä!

Olen itse erittäin kiinnostunut tästä aiheesta ja vihainen, koska aihe on mielestäni liian vähän pinnalla. Ennemmin uutisoidaan siitä, kuinka miehet voivat pidentää sukukalleuttaan tai että lue tästä kymmenen parisuhdevinkkiä täydelliseen parisuhteeseen (jollaista ei ole olemassakaan btw). Sen vuoksi postaus on ehkä hieman vihaisen sävyinen ja pitkä. Toivon, että postaus herättää teissä lukijoissa ajatuksia ja mielelläni kuulisin niitä kommenttikentässä!

Lastenhuoneen kukkateema

$
0
0
Meidän kodissa lastenhuoneeseen on valikoitunut kukkateema. Teema on valikoitunut vähän tarkoituksella ja puoliksi vahingossa. Keväällä 2015 päätimme tapetoida huoneen seinän. Löysin tämän seinällä olevan ihanan vintage-tapetin alennuslaatikosta Kodin Terrassa. Sen jälkeen olen valikoinut tyttöjen huoneeseen kukallisia juttuja, jotta ne mätsäisivät tämän tapetin kanssa.




Mä en tykkää valita lastenhuoneeseen mitään väriteemaa, koska se on ehkä hieman haastavaa toteuttaa. Lasten lelut on kuitenkin aina värikkäitä ja niitä on levällään pitkin huonetta, joten sen vuoksi väriteeman pitäminen voi olla haastavaa. Olen myös sitä mieltä, että lastenhuoneen tulee olla vähän sekava, mielenkiintoinen ja inspiroiva leikkeihin ja esimerkiksi piirtämiseen. Huoneessa tulee olla eri värejä, erilaisia säilytyslaatikoita ja kaappeja, jotka houkuttelevat lasta tutkimaan, minkälaisia leluja niistä löytyy. Kuitenkin lattiatila tulee saada tyhjäksi ja rauhalliseksi öitä varten, jotta huoneessa on helppo rauhoittua nukkumaan.

Kun tuli aika ostaa uusi valaisin tähän huoneeseen, valitsin vanhanaikaisen näköisen valaisimen sen kukkateeman vuoksi, koska ajattelin sen sopivan tapettiin. Päiväpeitot sain lahjoituksena roskalavaryhmän kautta. Ne sopivat tähän huoneeseen mielestäni täydellisesti ja ne tuovat persoonallisuutta huoneeseen verrattuna siihen, että molemmissa sängyissä olisi samanlaiset, vaikkapa yksiväriset päiväpeitot.





Tällä hetkellä huone on toimiva ja silmää miellyttävä. Olen tässä kesän aikana tehnyt vähän inventaariota huoneessa sekä parantanut sen säilytysmahdollisuuksia, joten leikit, lelujen siivoaminen tai järjestäminen sekä nukkuminen huoneessa sujuvat erittäin kätevästi!

Keinutuoli olohuoneessa

$
0
0
Kesällä tehdyllä Ikean reissulla sain idean nojatuolista olohuoneeseen. Istumapaikkoja kun ei ole koskaan liikaa ja sitä rataa. Löysimme Ikeasta ihanan nojatuolin ja rahin, joita koeistuimme siellä käydessä. Ne olivat mielestämme täydelliset meidän olkkariin. Mieskin tykkäsi tästä löhötuoli-ideasta. Emme kuitenkaan ostaneet tuolia ja rahia. Päätimme, että tilaamme sen Jyväskylän pisteeseen vähän myöhemmin.





Hetki Ikean reissun jälkeen mies meni lasten kanssa käymään mummolassa. Heidän varastostaan löytyi keinutuoli. Mies laittoi siitä kuvan minulle ja ihastuin heti. Vanha ja raihnainen keinu. Siinä se oli! Löhötuoli-idea jäi samantien, kun otimme projektiksemme kunnostaa keinutuolin. Hiomisen, maalaamisen ja pari ärräpäätä se vaati, mutta siinä se nyt on! Niin sopii meidän kotiin, kuin piste iin päälle!

Miten ostat luonnonkosmetiikkaa?

$
0
0
Menet kauppaan, valitset tuotteet, maksat tuotteet ja sehän on siinä. Hehheh! Noh, tämä nimenomaan ei ole tämän postauksen pointti, vaan se, että mitä se luonnonkosmetiikka on, mistä sitä saa, mitä kannattaa ostaa ja mitä ei. Kaikista varminta on ostaa pesuaineet ja kaikki siivousaineet erillisestä ekokaupasta. Silloin voit olla melkein 100%:n varma, että tuotteet ovat ekologisia. Mutta jos et aina viitsi mennä niiden vuoksi erilliseen kauppaan, voit löytää näitä tuotteita myös isommista marketeista. Silloin täytyy vaan osata välttää viherpesu ja ne ns. väärät tuotteet, joista vähän kirjoitin aijemmin TÄÄLLÄ. Olen nimittäin huomannut, että ainakin Prismassa luonnonkosmetiikan hyllyyn on tungettu näitä viherpesutuotteita.






Itse olen sellainen, että käytän paljon nettiä eri asioihin perehtymiseen. Tutkin aina ennen ostopäätöksen tekoa netistä eri vaihtoehtoja, luen käyttäjäkokemuksia, tutkimustuloksia... Oli sitten kyse lasten turvaistuimesta, vauvanvaunuista tai kasvojenpesuaineesta itselleni, perehdyn eri vaihtoehtoihin ensin netissä, vertailen, järkeilen ja pohdiskelen. Vasta näiden kaikkien vaiheiden jälkeen teen ostopäätöksen, jos teen. Asiaa sivuten, on muuten aika mahtavaa, että meillä kaikilla on tämä kaikki maailman tieto saatavilla omissa kodeissamme. Lähdekritiikki tietysti tarvitsee muistaa. Kunpa vain kaikki osaisivat sen tiedon hyödyntää omassa elämässään.

Varmin tapa ostaa puhdasta luonnonkosmetiikkaa on tutustua esimerkiksi TÄÄLLÄ yleisimpiin sertifikaatteihin ja bongailla niitä tuotteiden kyljistä. Itse kyseenalaistan nykyään jo joutsenmerkinkin, joka on varmaan se tunnetuin ympäristömerkki ihmisille. Varmasti se on parempi, kun ei mitään, mutta sitäkin parempia vaihtoehtoja on olemassa esimerkiksi kodin siivousaineita valittaessa.




Itse olen saanut paljon vinkkejä hyvistä pesuaineista, siivousaineista ja muista luonnollisista hippijutuista Facebookin ryhmistä, samanhenkisiltä ihmisiltä. Olen monessakin sellaisessa ryhmässä jäsenenä ja ilman niitä ryhmiä en kyllä olisi tässä asiassa näinkään perillä, mitä nyt koen olevani. Aiheeseen on myös olemassa kirjoja, joita varmasti löytyy kirjastoista. Niidenkin tarkemmat tiedot löydät googlettamalla, mikäli kiinnostuit. Joku aika sitten jopa Citymarketin mainoksessa oli melko kattava tietopaketti luonnonkosmetiikasta. Postasin siitä kuvan Instagramiini.

Ostin itselleni eilen testiin uusia kasvojenhoitoaineita. Teen niistä postausta, kunhan saan vähän käyttökokemusta. Voin kuitenkin jo yhden päivän käytön jälkeen todeta, että iho tuntuu aivan erilaiselta, kuin ennen. Ero on huomattava! Kutina, kuivuus ja kirvely loppui samantien, kun ensimmäisen kerran pesin kyseisellä aineella ja levitin voidetta kasvoille. Ja olen tosissani taistellut tämän naaman kanssa jo yli vuoden päivät kokeillen vaikka ja mitä kikkakolmosia! Toivon todellakin, että tässä on mun tuotteet. Ei huvittaisi vähän väliä tuhlata rahoja ei toimiviin juttuihin.
Viewing all 61 articles
Browse latest View live