Tämä mennyt kesä on tuntunut jollain lailla erilaiselta verrattuna muutamaan aikaisempaan. Me ollaan tehty paljon samoja asioita, kuin aijemminkin, mutta silti on tuntunut erilaiselta. Olen miettinyt asiaa ja keksinyt vastauksen. Ensimmäistä kertaa musta on tuntunut mukavalta tehdä yhdessä perheenä asioita! Enkä tarkoita tällä sitä, ettenkö olisi nauttinut perheen keskeisestä ajasta ennen, vaan sitä, että me aletaan jollakin tasolla päästä helpommalla noiden lasten kanssa verrattuna muutamaan edelliseen kesään.
Kun vuonna 2014 kuopus syntyi, meni mulla koko kesä vauvaa hoitaessa. Mies kävi isomman kanssa veneilemässä ja puistoissa, minä en vauvan kanssa voinut veneilyihin ja muihin osallistua. Huvipuistossa aika meni mulla imettämiseen ja vauvan hoitamiseen, mies meni isomman kanssa omia menojaan. En voinut kunnolla osallistua, koska mun piti tietysti huolehtia vauvan tarpeista ensisijaisesti. Vielä viime kesänä Vella oli sen verran pienempi, että asioiden tekeminen oli hankalampaa. Reissuun lähtiessä piti pakata paljon, paljon enemmän tavaraa mukaan, mitä tänä kesänä. Piti olla maitopullot, nokkamukit ja korvikemaidot kassissa monien muiden "vauvajuttujen" lisäksi. Päiväunia oli useammat kuin yhdet, joten päivärytmi vaikeutti meidän kulkemista jollain tasolla.
![]()
![]()
Tänä kesänä kaikki on ollut paljon helpompaa. Pienempi osaa juoda jo tavallisesta mukista, soseita ei tarvitse kuljetella saati sitten maitopulloja tai korvikemaitoja. Hän osaa jo taitavasti kävellä itse ja menee isomman mukana lähes asiassa kuin asiassa. Päiväunia mahtuu päivärytmiin enää yhdet, joten tekemisiä on helpompi rytmittää. Hän osaa puhua ja ilmaista sanallisesti, jos jokin on vialla. Hän ymmärtää, jos sanotaan, että ruokaa pitää odottaa pieni hetki sen sijaan, että huutaisi nälkäänsä siihen asti, että on tissi tai maitopullo suussa.
Meistä kuoriutui tänä kesänä oikea reissuperhe! Me voidaan vihdoinkin tehdä monipuolisemmin asioita perheenä. Me voidaan veneillä koko perhe, me voidaan uida ja saunoa koko perhe pitkän kaavan kautta, meidän on helppo mennä yökylään tai tehdä shoppailureissu johonkin kauemmas.
![]()
![]()
![]()
![]()
Me innostuttiin tänä kesänä mökkeilemään useana viikonloppuna. Me tehtiin reissu Ikeaan, kylpylään, huvipuistoon, eläinpuistoon... Vielä kaksi vuotta sitten en olisi selvinnyt näistä kaikista reissuista yhden kesän aikana selväjärkisenä. Tänä kesänä tosissani nautin niistä! Meidän Vella, joka on kaksi vuotias, on tänä kesänä oppinut "uimaan", koska me ollaan koko perheenä vietetty aikaa järvessä ja kylpylässä uimista harjoitellen ja vedessä leikkien. Vellan pystyy ottamaan uimaan syvempäänkin veteen kellukkeiden kanssa samaan tapaan, kuin tuon neljä vuotiaan. Hän meni kylpylässä jo itse pienestä vesiliukumäestä.
Mökillä on helppoa olla lasten kanssa, koska molemmat tytöt ovat jo sen verran isompia, ettei joka hetki tarvitse pelätä heidän olevan kohta pää edellä jossain kivenkolossa mökin haastavamman maaston vuoksi. Huvipuistossa Vellakin voi mennä laitteisiin sen sijaan, että häntä pitäisi viihdyttää rattaissa. Automatkat sujuvat kivasti, kun ne ajoittaa suurimmaksi osaksi päikkäriaikoihin! En voi siis muuta tähän loppuun todeta, kun että ihana kesä on ollut. Enkä todellakaan vielä vuosi sitten uskonut, että sanoisin kahden lapsen äitinä lasten kanssa reissaamisen olevan ihanaa!
Kun vuonna 2014 kuopus syntyi, meni mulla koko kesä vauvaa hoitaessa. Mies kävi isomman kanssa veneilemässä ja puistoissa, minä en vauvan kanssa voinut veneilyihin ja muihin osallistua. Huvipuistossa aika meni mulla imettämiseen ja vauvan hoitamiseen, mies meni isomman kanssa omia menojaan. En voinut kunnolla osallistua, koska mun piti tietysti huolehtia vauvan tarpeista ensisijaisesti. Vielä viime kesänä Vella oli sen verran pienempi, että asioiden tekeminen oli hankalampaa. Reissuun lähtiessä piti pakata paljon, paljon enemmän tavaraa mukaan, mitä tänä kesänä. Piti olla maitopullot, nokkamukit ja korvikemaidot kassissa monien muiden "vauvajuttujen" lisäksi. Päiväunia oli useammat kuin yhdet, joten päivärytmi vaikeutti meidän kulkemista jollain tasolla.
Tänä kesänä kaikki on ollut paljon helpompaa. Pienempi osaa juoda jo tavallisesta mukista, soseita ei tarvitse kuljetella saati sitten maitopulloja tai korvikemaitoja. Hän osaa jo taitavasti kävellä itse ja menee isomman mukana lähes asiassa kuin asiassa. Päiväunia mahtuu päivärytmiin enää yhdet, joten tekemisiä on helpompi rytmittää. Hän osaa puhua ja ilmaista sanallisesti, jos jokin on vialla. Hän ymmärtää, jos sanotaan, että ruokaa pitää odottaa pieni hetki sen sijaan, että huutaisi nälkäänsä siihen asti, että on tissi tai maitopullo suussa.
Meistä kuoriutui tänä kesänä oikea reissuperhe! Me voidaan vihdoinkin tehdä monipuolisemmin asioita perheenä. Me voidaan veneillä koko perhe, me voidaan uida ja saunoa koko perhe pitkän kaavan kautta, meidän on helppo mennä yökylään tai tehdä shoppailureissu johonkin kauemmas.
Me innostuttiin tänä kesänä mökkeilemään useana viikonloppuna. Me tehtiin reissu Ikeaan, kylpylään, huvipuistoon, eläinpuistoon... Vielä kaksi vuotta sitten en olisi selvinnyt näistä kaikista reissuista yhden kesän aikana selväjärkisenä. Tänä kesänä tosissani nautin niistä! Meidän Vella, joka on kaksi vuotias, on tänä kesänä oppinut "uimaan", koska me ollaan koko perheenä vietetty aikaa järvessä ja kylpylässä uimista harjoitellen ja vedessä leikkien. Vellan pystyy ottamaan uimaan syvempäänkin veteen kellukkeiden kanssa samaan tapaan, kuin tuon neljä vuotiaan. Hän meni kylpylässä jo itse pienestä vesiliukumäestä.
Mökillä on helppoa olla lasten kanssa, koska molemmat tytöt ovat jo sen verran isompia, ettei joka hetki tarvitse pelätä heidän olevan kohta pää edellä jossain kivenkolossa mökin haastavamman maaston vuoksi. Huvipuistossa Vellakin voi mennä laitteisiin sen sijaan, että häntä pitäisi viihdyttää rattaissa. Automatkat sujuvat kivasti, kun ne ajoittaa suurimmaksi osaksi päikkäriaikoihin! En voi siis muuta tähän loppuun todeta, kun että ihana kesä on ollut. Enkä todellakaan vielä vuosi sitten uskonut, että sanoisin kahden lapsen äitinä lasten kanssa reissaamisen olevan ihanaa!