Ei ole enää varmaan kenellekään epäselvää, että olin totaalisen kyllästynyt tuijottelemaan kotiseiniä. Ekan lapsen kohdalla sitä jaksoi vielä jonkin verran pidempään. Nyt tokan lapsen kohdalla ei enää senkään vertaa. Ehkä myös pieni ikäero toi osuutensa asiaan. Tuntui, kun vasta olisin kotona ollut sen puolitoista vuotta ja heti sama rumba uudelleen! Olen sellainen, että välillä unohdan itseni täysin. Teen kotitöitä, käyn kaupassa, laitan ruokaa ja huolehdin lasten tarpeista. Sitten siinä sivussa vahingossa unohtuu omat jumppaamiset, lenkkeilyt ja kaikki muukin itseäni koskeva.
![]()
Meidän arki on alkanut tällä viikolla. Tytöt ovat hoidossa, mies töissä ja minä takaisin opiskelujeni parissa. Olen ollut itsekäs. Ajatellut omaa napaani. Sehän ei äidille sovi, tietenkään. Ainakaan joidenkin toisten äitien mielestä. Minä nyt vaan satun olemaan sellainen mammatyyppi, että jos en ajattele itseäni, menee mieli mustaksi ja sekoan. Arjen alettua olen ajatellut itseäni enemmän, kuin pitkään aikaan. Ja kyllä voin hyvillä mielin sanoa, että hyvää tekee!
Olen vienyt lapset hoitoon aamuisin. Jos kouluni on alkanut myöhempään, olen tullut yksin kotiin. Tehnyt kotitöitä ja ihan vaan ollut. Eilenkin tulin koulusta kotia, söin, tein vähän kotitehtäviä ja sitten...MAKASIN SOHVALLA! Varmaan kaksi tuntia. Ihan yksin, kuuntelin musiikkia ja olin Facebookissa. Ajattelematta mitään sen kummempaa. Kyllä tuntui luksukselta!
Voisinhan mä tietysti viedä tytöt myöhemminkin hoitoon, jos menen itse myöhempään kouluun, mutta koen, että mun täytyy välillä ajatella itseänikin. Ja onhan lasten hyvä päästä päivähoidon rytmiin kiinni alusta lähtien. Ei ole hyväksi joka päivä muuttaa hoitoon menon aikaa ja tällä tavoin sekoittaa päiviä. Suurin osa päivistä kuitenkin on niitä, että mennään pakosti heti seitsemän jälkeen hoitoon, koska menen kahdeksaan kouluun.
Tällä ekalla viikolla olen päässyt monena päivänä koulusta ajoissa. Voin hakea lapset vasta päiväunien ja välipalan jälkeen, joten olen tullut kotiin ja ollut aivan yksin. Olen kokenut sen ajan todella tärkeäksi itseni kannalta. Olen viime kuukausina ollut niin kyllästynyt kaikkeen, joten tämä yksin oleminen on tehnyt todella hyvää. Varmasti jo ensi viikolla nämä lyhyet päivät ovat historiaa, kun saamme tietoon kaikki projektit ja muut koulutehtävät, joista täyttyy nämä lyhyemmätkin päivät ja viikonloput, mutta siihen asti nautin tästä, että ei ole kouluhommiakaan tehtävänä vapaa-ajalla listaksi asti.
Meidän arki on alkanut tällä viikolla. Tytöt ovat hoidossa, mies töissä ja minä takaisin opiskelujeni parissa. Olen ollut itsekäs. Ajatellut omaa napaani. Sehän ei äidille sovi, tietenkään. Ainakaan joidenkin toisten äitien mielestä. Minä nyt vaan satun olemaan sellainen mammatyyppi, että jos en ajattele itseäni, menee mieli mustaksi ja sekoan. Arjen alettua olen ajatellut itseäni enemmän, kuin pitkään aikaan. Ja kyllä voin hyvillä mielin sanoa, että hyvää tekee!
Olen vienyt lapset hoitoon aamuisin. Jos kouluni on alkanut myöhempään, olen tullut yksin kotiin. Tehnyt kotitöitä ja ihan vaan ollut. Eilenkin tulin koulusta kotia, söin, tein vähän kotitehtäviä ja sitten...MAKASIN SOHVALLA! Varmaan kaksi tuntia. Ihan yksin, kuuntelin musiikkia ja olin Facebookissa. Ajattelematta mitään sen kummempaa. Kyllä tuntui luksukselta!
Voisinhan mä tietysti viedä tytöt myöhemminkin hoitoon, jos menen itse myöhempään kouluun, mutta koen, että mun täytyy välillä ajatella itseänikin. Ja onhan lasten hyvä päästä päivähoidon rytmiin kiinni alusta lähtien. Ei ole hyväksi joka päivä muuttaa hoitoon menon aikaa ja tällä tavoin sekoittaa päiviä. Suurin osa päivistä kuitenkin on niitä, että mennään pakosti heti seitsemän jälkeen hoitoon, koska menen kahdeksaan kouluun.
Tällä ekalla viikolla olen päässyt monena päivänä koulusta ajoissa. Voin hakea lapset vasta päiväunien ja välipalan jälkeen, joten olen tullut kotiin ja ollut aivan yksin. Olen kokenut sen ajan todella tärkeäksi itseni kannalta. Olen viime kuukausina ollut niin kyllästynyt kaikkeen, joten tämä yksin oleminen on tehnyt todella hyvää. Varmasti jo ensi viikolla nämä lyhyet päivät ovat historiaa, kun saamme tietoon kaikki projektit ja muut koulutehtävät, joista täyttyy nämä lyhyemmätkin päivät ja viikonloput, mutta siihen asti nautin tästä, että ei ole kouluhommiakaan tehtävänä vapaa-ajalla listaksi asti.
