Kuinka selvitä perhearjesta? Yksin.

Mulla alkaa olla yli puolet yh-viikosta jo takanapäin ja olen nyt niin hirveen kokenut ja tiedän kaiken, niin voin kertoa omia tähän asti hyväksi koettuja vinkkejä, miten tästä selviää. Taustatietoina kerrottakoon sen verran, että mulla on täällä kaksi melko tuittupäistä pikku myytä, kaksi ja neljä vuotiaat. Toinen prinsessoista on vielä vähän enemmän tuittupäinen, kuin pikku myy. Hänen korkeutensa kuvaa ehkä paremmin. Ja viimeksi olen ollut pitkiä aikoja yksin yhden lapsen kanssa kolme vuotta sitten, kun mies oli armeijassa.


Tänä aikana mun oma aika on ollut lähes nollassa. Olen äiti, joka tarvitsee paljon omaa aikaa aivojensa nollaukseen ja tämä on mulle se pahin juttu tässä yksin lasten kanssa olemisessa, että en pääse hetkeksikään tätä karkuun. Tarvitsen normaalissa arjessa välillä sen puolituntisen, että käyn juoksulenkillä tai vetäsen muuten vain kuulokkeet päähän, laitan hyvän musan soimaan ja uppoudun ajatuksiini ja fiilistelen vain elämää. Kahden äitiä jatkuvasti vaativan kanssa se ei oikein ole onnistunut. Onneksi mummi on luvannut hoitaa tyttöjä kerran tällä viikolla, joten silloin saan tehdä omia juttuja. Mielelläni vaikka siivoan tai teen ihan mitä tahansa, kunhan vain saan tehdä sen rauhassa, yksin, omien ajatusteni kanssa. Eli lastenhoitoapu auttaa selviämään!

Kaverit on yksi taikasana. Olen sopinut monia kyläilyjä ja kahvitteluja, hankkinut itselleni juttuseuraa ja lapsille leikkiseuraa. Koska mulla on auto käytössä, kyläily vähän kauemmaskin on helppoa! Lapset vain autoon ja menoksi. Ja tästä pääsemmekin siihen yhteen elämän eliksiiriin eli kahviin. Kun ei malta mennä illalla tarpeeksi ajoissa nukkumaan, koska ilta on ainut aika, kun saa olla yksin, täytyy seuraavana päivänä juoda kahvia. Mutta kohtuus täytyy muistaa pitää tässäkin asiassa.



Tämän viikon ehdoton pelastaja on ollut Prisman kauppakassipalvelu. En mainosta tätä maksusta, mutta jumankekka en voi tarpeeksi hehkuttaa! Kännykästä näppäilet ostoslistan, tilaat, nappaat töistä tullessa kassit autoon ja maksat tilauksen. Ajat kotiin ja tadaa! Kaapit taas täynnä ruokaa. Sitten haet lapset vasta sen jälkeen hoidosta. Ja jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin sain niinkin mahtavaa palvelua, että kassit tultiin nostamaan mun kanssa autoon rankkasateessa!

Aivan viimeisenä keinona turvaudutaan lohtuherkkuihin. Silloin, kun enää se raivojumppakaan lasten mentyä nukkumaan ei nappaa. Suklaalevy palkintona kaapissa hyvin handlatusta, hermot suht kylminä menneestä päivästä toimii erittäin hyvin sekin.

Kaikenkaikkiaan meillä on mennyt tyttöjen kanssa tosi hyvin, vaikka aluksi pelkäsin kovasti, kuinka ikävöivät isiä ja miten ymmärtävät tilanteen. Ehkä tähänkin tottuu siis. Koko sakki nimittäin. Ja tiesinhän minä sen jo syvällä sisimmässäni. Kyllähän siihen armeija-aikaankin tottui! Välillä jopa liian hyvin.