Olen ollut hiljaisuudessa. Blogissakin on ollut hiljaista jo viikon. Pari kuvaa Instagramiin ja pari Snapchat päivitystä ovat riittäneet (olen muuten siellä nimimerkillä @hhennaha). Ihan vain siksi, että olen ollut rauhassa. Tai ainakin yrittänyt olla mahdollisimman rauhassa. Niin rauhassa, kun nyt kahden pienen lapsen äitinä voi olla. Olen pyhittänyt illat elokuville. Katsoimme miehen kanssa esimerkiksi kaikki Twilightit. Olen syönyt suklaata, juonut pari lasia viiniä ja katsonut TV:tä. Tai sitten ihan vain ollut. Tekemättä mitään. Maannut kynttilän ja kuusen valossa. Tänään vasta siirsin jouluaaton kuvatkin koneelle.
Siitä sainkin inspiraation tulla postaamaan niistä muutaman blogin puolelle. Ja sanomaan muutaman sanasen meidän joulusta. Olimme aaton kotona. Ihan rauhassa. Päätin jo viime vuonna, että seuraavana vuonna en höyryä lasten ja lahjakasojen kanssa yhtään mihinkään. Meille saa tulla vaikka koko suku, mutta meidän perhe ei liiku. Liekö sitten itsekästä jonkun mielestä, mutta minä en sellaista jaksa ja piste.
![]()
![]()
Aamulla söimme oman perheen kesken riisipuurot ja jännäsimme, kuka saa mantelin. Päivällä kävimme joulusaunassa. Illalla tuli joulupukki. Liidaa jännitti niin, että mahaan sattui! Minun äitini, hänen miehensä ja mun pikkuveljet olivat meillä joulupukin ajan. Illalla söimme jouluruoan ja lapset ihmettelivät innoissaan kaikkia lahjoja. Lahjoja tuli enemmän, kuin tarpeeksi. En tajua, mistä niitä aina kertyykin niin paljon. Itse ostamme aina vain pari lahjaa. Yhteinen kiitos tässäkin kaikille sukulaisille ja kummeille!
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
Juuri tällaisen rauhallisen aaton halusin ja myös sain! Pyhät sitten reissasimme ympäri ämpäri ja kyläilimme monessa paikassa sekä söimme itsemme ähkyyn asti herkkuja. Tänään heitin jo suurimman osan jouluromppeista varastoon odottamaan ensi vuotta. Joulua odotettiin, joulu tuli ja joulu meni. Ilman sen suurempaa stressiä ja hössötystä. Ja kaikilla on hyvä mieli, koska äidilläkin on hyvä mieli burn outin sijasta. Jee jee ja seuraavaksi järjestämään neljä vuotiaan Frozen fanin Frozen-synttäreitä ensi viikolle! Niistäkään en aijo ottaa paineita. Saa nähdä, tuleeko savut kuitenkin korvista täytekakkujen leivonnan aikana?!
Siitä sainkin inspiraation tulla postaamaan niistä muutaman blogin puolelle. Ja sanomaan muutaman sanasen meidän joulusta. Olimme aaton kotona. Ihan rauhassa. Päätin jo viime vuonna, että seuraavana vuonna en höyryä lasten ja lahjakasojen kanssa yhtään mihinkään. Meille saa tulla vaikka koko suku, mutta meidän perhe ei liiku. Liekö sitten itsekästä jonkun mielestä, mutta minä en sellaista jaksa ja piste.
Aamulla söimme oman perheen kesken riisipuurot ja jännäsimme, kuka saa mantelin. Päivällä kävimme joulusaunassa. Illalla tuli joulupukki. Liidaa jännitti niin, että mahaan sattui! Minun äitini, hänen miehensä ja mun pikkuveljet olivat meillä joulupukin ajan. Illalla söimme jouluruoan ja lapset ihmettelivät innoissaan kaikkia lahjoja. Lahjoja tuli enemmän, kuin tarpeeksi. En tajua, mistä niitä aina kertyykin niin paljon. Itse ostamme aina vain pari lahjaa. Yhteinen kiitos tässäkin kaikille sukulaisille ja kummeille!
Juuri tällaisen rauhallisen aaton halusin ja myös sain! Pyhät sitten reissasimme ympäri ämpäri ja kyläilimme monessa paikassa sekä söimme itsemme ähkyyn asti herkkuja. Tänään heitin jo suurimman osan jouluromppeista varastoon odottamaan ensi vuotta. Joulua odotettiin, joulu tuli ja joulu meni. Ilman sen suurempaa stressiä ja hössötystä. Ja kaikilla on hyvä mieli, koska äidilläkin on hyvä mieli burn outin sijasta. Jee jee ja seuraavaksi järjestämään neljä vuotiaan Frozen fanin Frozen-synttäreitä ensi viikolle! Niistäkään en aijo ottaa paineita. Saa nähdä, tuleeko savut kuitenkin korvista täytekakkujen leivonnan aikana?!